Pikkuinen lauantai

Tänään on selviydytty yhdeksän tunnin työpäivästä ja kohta pitäisi jo mennä nukkumaankin, että jaksaa aamulla taas nousta. Meille tulee huomenna huoltomies katsomaan, miksei meidän netti ole toiminut viikkoon. Seuraavaksi ohjelmassa olisi kahvin keittoa Artolle, Jonnan ja Sekun näkemistä ABC:lla ja illalla pitäisi kai vielä moikata Santeria. (En ole ennen tänne blogiin oikein kavereita nimellä maininnut, mutta on tosi rasittavaa kirjoittaa 'eräs ystävä' ja 'eräs toinen ystävä' niin päätin vähän avata nimiä.) Eli huomenna on siis tosiaan VAPAAPÄIVÄ niinkuin myös perjantainakin, jei!
Meillä pitäisi olla joulusiivous päivä huomenna, että ei sitten joulun alla tarvitse siihen tuhlata aikaa. (Joulustressiä? Minulla vai? since October...)

Mulle aina pienenä äiti opetti, että kun kaikki on siivonnut oman huoneensa kunnolla, niin sitten vasta saa koristella. Siitä on jäänyt sellainen tapa, että pidetään joulusiivous päivä, ja se ei ole mitään imuroidaan, mopataan, done vaan sillon avataan kaikki kaapit ja heitetään turhat kamat roskiin, paperit (laskut, roskat, mainokset) lajitellaan ja mapitetaan (laskut, ei mainoksia) ja piilotetaan kaikki 'turhat' 'rumat' (=lue: arkiset käyttötavarat) pois näkyviltä. Vihdoinkin, kun ostin tämän mun oman asunnon vuosi sitten (kerrostalo kolmio) mulla on oma työhuone! Se on kyllä erittäin vaarallinen siinä suhteessa, että sinne helposti vie tavaraa 'piiloon' ja sieltä löytyy jos jonkinmoista roinaa.

Sitten kun siivous päivä on valmis, yritetään kämppä pitää suht siistinä jouluun asti. Tarkoittaa sitä, että Petellä on ärsyttävä tapa jättää kaikki tavaransa keittiön pöydälle ja mä olen siitä erittäin loukkaantunut ja piilotan ne jonnekkin (työhuoneeseen). Ikuinen taisto, josta toivottavasti toinen luovuttaa ensin.

Mä eilen jo aloitin vähän siivousta, heitin jätesäkillisen vaatteita pois, enimmäkseen käyttämättömiä mekkoja ja juhlapaitoja. (En siis heittänyt roskiin, vaan vien kirpparille kiertoon.)
Keittiön siivosin tosi pinnallisesti, kaappeja en vielä ehtinyt avata. Toivottavasti nää kaapit pysyiskin valkoisena, edes hetken.
Ja sitten viimeinkin asensin, tattadadaaa, TALVIvalot parvekkeelle. En tosin vielä kehtaa pitää niitä päällä, mutta siellä ne jo odottaa. Musta tuntuu että valoilla on kesällä joku evil plan, mennä tositosi sekaisin, että niitten kanssa saa sit tapella saadakseen ne selviksi. Sellanen taisto mulla tuolla parvekkeella oli, kun koko valosarja oli niin sekasin, että voisi kuvitella mun itse solmineen ne tahallaan umppariin. Kaikkihan aina taittelee valot nätisti laatikkoon alkukeväästä, vai mitä? Sitähän minäkin...

Millasta teillä on kotona jouluna? Onko teillä jotain joulusiivous projekteja?

Kaivelin tossa mun vanhoja valokuvia ja löysin kummipojan ristiäisistä muutaman otoksen. Ajattelin nyt sitten jakaa tänne jonkun näköset ennen ja nyt -kuvat. Toiset on otettu 5.2.2012 ja toiset sitten 8.11.2014

Juu, mun mielestä ainakin vähän muutkin muuttunut kun hiustenpituus. Parturi ollut kyllä molemmissa sama, eli Seku päässyt taiteilemaan,

Haluisin kyllä ajatella, ja kovasti sitä itselleni uskottelen, että tossa parissa vuodessa oon kasvanut monta senttiä henkisesti. Ehkä jopa voisi varovasti sanoa: aikuistunut. Ehkä. Ei vielä innostuta.

Naurattaa tossa vanhassa kuvassa toi vessan vihreä seinä. Ihana ensimmäinen oma (vuokra)kämppä johon muutin, kun lähdin porukoilta maailmalle. Oli aika hieno. Mitäköhän sen maalaaja on miettinyt?

Mutta nyt kello 1.20, sänky kutsuu, että aamulla jaksetaan reippaana siivota ja mä aijon laulaa ihan ärsytykseen asti "ain laulain työtäs tee..."

-L