Ihan turhaan eilen itkin vaatekriisiä. Tuli illalla mieleen, että olin jo päättänyt laittavani uuden paidan jonka ostin ristiäisiin! Sehän on tosi kiva, juhlallinen, rento ja lämminkin. Vielä kun saisin yhtä hienon kampauksen, minkä Seku väsäsi ristiäisiin.
Kävin viimeinkin ostamassa lasikipan joulupalloja varten. Näyttää tosi kivalta tossa keittiönpöydällä. Eivätkä ne oikeastaan ole kauhean jouluiset, ehkä sellaiset syysvalot. Ne on kyllä tosi hienot pimeässä.
ÄRSYTTÄÄ, kun telkkarista tulee Vain Elämää ja oikeasti tykkään sarjasta ja eniten siitä, että jännitän koko viikon kuka laulaa minkäkin biisin, niin miksi, oi miksi ne pitää soida radiossa jo ennen kun jakso on tullut telkkarista?!
Äsken Instagram oli täynnä mainosta siitä, että nyt spotifyissa Vain Elämää biisit, kävin sitten katsomassa, kun halusin kuunnella Anssi Kelan versiot biiseistä. Niin siellä oli kaikki biisit, myös Pave Maijasen, jonka jakso tulee vasta tänään illalla. Ei se nyt ole niin iso asia, mutta harmittaa hirveästi. Sama asia, kun seuraat jotain sarjaa ja joku esimerkiksi Facebook kaveri kirjoittaa jakson tapahtumat, koska on katsonut sen jostain ennakkoon.
Vuosi sitten kaveri seurusteli erään miehen kanssa, joka vaikutti vähän erillaiselta. Oltiin kaveriporukan kanssa viettämässä iltaa ja eräs ystäväni kertoi miehelle alkaneensa katsoa Rillit Huurussa sarjaa ihan alusta asti ja nyt tuleekin uusi kausi ja häntä jännittää kovasti miten siinä käy. Mies vastasi "Joo, Penny ja Leonard menee kihloihin."
Se vihan määrä mikä nousi kaverini silmistä oli pelottavaa.
Eksyin vähän aiheesta, aloin kirjoittamaan aiheesta koska halusin kehua Anssi Kelaa. Olen pikkutyttönä kuunnellut tosi paljon Nummela levyä ja olen aina tykännyt Anssi Kelasta. Yllätti kuitenkin kuinka hyviä kaikki uudet versiot olivat Anssin esittämänä! Jotkut parempia kuin alkuperäiset, uskallan väittää. Esimerksi Anssi Kelan Avara Luonto kuulosti paremmalta kuin alkuperäinen Virve Rostin. Taitaa kyllä johtua vaan siitä, että Anssin ääni miellyttää enemmän korvaa.
Tässä myös yksi yllätys Anssilta: Kasarin lapsi
Kuuden tunnin päästä täytyykin olla jo Amarillolla, eli viisi tuntia aikaa onnistua kampauksessa! Pitäkää peukkuja!
-L
ps.
perjantai 30. lokakuuta 2015
torstai 29. lokakuuta 2015
Vaatteita
Olen saanut ihan älyttömästi lahjaksi vauvan vaatteita. Minulla on kaksi laatikostoa varattu niille, hoitopöydän vieressä on tällä hetkellä menevät vaatteet ja toisella puolella tulevat vaatteet. Nyt kun sain sellaisen prinsessa laatikoston, olen kerännyt sinne pieniä vaatteita, joita on muuten alkanut tulemaan aika tiuhaan. Niin se vaan kasvaa vauhdilla!
Eilen ajattelin tyhjentää koko tulevat vaatteet lipaston ja pinota ne kokojensa mukaan pinoihin. Jotkut 62 kokoiset vaatteet menevät jo, joten ajattelin siirtää ne pikkuhiljaa käytössä olevien vaatteiden laatikkoon.
Urakka olikin isompi kun odotin, tunnissa en saanut tätä hommaa tehtyä ja nyt vaatteet odottelevat päätöksen tekoa. Kokoa 62 oli meinaan niin paljon, että ne eivät mahtuneet yhteen laatikkoon.
Ajattelin, että käyn ne läpi rankalla kädellä: Jos ei miellytä tai jos on vähänkin tahraa niin pois vaan, mutta ne olivat kaikki niin ihania ja hyväkuntoisia, että yksikään ei joutunut poistumaan joukosta. Huoh. Noh, täytyy vaan vaihtaa bodya monta kertaa päivässä niin saa kaikki käytyä läpi!
Juu, siinä on koosta 62-74... Kokoa 80 löytyi pieni pino, että jos sitten ootellaan ainakin vuosi ennen kuin päästään shoppailemaan. Haha, no ainakin säästyy raha!
Shoppailusta tulikin mieleen, meillä on huomenna työkavereitten iltama. Luvassa on Amarilloa ja keilaamista, jonka jälkeen siirrytään saunalle, jossa ehdin olemaan noin tunnin, ennen kuin pitää tulla kotiin taas. Kiva kuitenkin päästä näkemään työkavereita ja vähän muutenkin tuulettumaan.
Siitä päästäänkin kunnon vaatekriisiin. Mikä vaate mulla olis sellainen tyylikäs, millä pystyy keilaamaan ja liikkumaan, mutta on kuitenkin lämmin, koska ulkona on kylmä. Ajattelin laittaa uuden juhlatakkini, mustat housut ja saappaat, mutta paita tässä on ongelma. hmmm.
Viime vuonna näytin tältä:
Tiedättekö sen tunteen, kun pään sisällä näkee jo miltä haluaa näyttää, ja siihen asusteeseen kuuluu sellainen paita mitä sinulla ei ole?! Nyt päässäni pyörii ihana nuttura ja löysä musta paita, missä on läpinäkyvät hihat... Mitenköhän onnistun kasaamaan itselleni nutturan ja löytää sellainen kiva paita omasta kaapista. Hmm, katsotaan miten käy!
-L
ps.
Eilen ajattelin tyhjentää koko tulevat vaatteet lipaston ja pinota ne kokojensa mukaan pinoihin. Jotkut 62 kokoiset vaatteet menevät jo, joten ajattelin siirtää ne pikkuhiljaa käytössä olevien vaatteiden laatikkoon.
Urakka olikin isompi kun odotin, tunnissa en saanut tätä hommaa tehtyä ja nyt vaatteet odottelevat päätöksen tekoa. Kokoa 62 oli meinaan niin paljon, että ne eivät mahtuneet yhteen laatikkoon.
Ajattelin, että käyn ne läpi rankalla kädellä: Jos ei miellytä tai jos on vähänkin tahraa niin pois vaan, mutta ne olivat kaikki niin ihania ja hyväkuntoisia, että yksikään ei joutunut poistumaan joukosta. Huoh. Noh, täytyy vaan vaihtaa bodya monta kertaa päivässä niin saa kaikki käytyä läpi!
Juu, siinä on koosta 62-74... Kokoa 80 löytyi pieni pino, että jos sitten ootellaan ainakin vuosi ennen kuin päästään shoppailemaan. Haha, no ainakin säästyy raha!
Shoppailusta tulikin mieleen, meillä on huomenna työkavereitten iltama. Luvassa on Amarilloa ja keilaamista, jonka jälkeen siirrytään saunalle, jossa ehdin olemaan noin tunnin, ennen kuin pitää tulla kotiin taas. Kiva kuitenkin päästä näkemään työkavereita ja vähän muutenkin tuulettumaan.
Siitä päästäänkin kunnon vaatekriisiin. Mikä vaate mulla olis sellainen tyylikäs, millä pystyy keilaamaan ja liikkumaan, mutta on kuitenkin lämmin, koska ulkona on kylmä. Ajattelin laittaa uuden juhlatakkini, mustat housut ja saappaat, mutta paita tässä on ongelma. hmmm.
Viime vuonna näytin tältä:
-L
ps.
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Kylmä
Ulkona on ihan älyttömän kylmä taas. Mahtaakohan mennä enää kauaa ensilumeen? Onneksi on talvirenkaat jo alla, niin tulkoon vaan! Puin vauvalle lämpimämmät vaatteet ja lähdettiin talsimaan. Yritin ottaa muutaman kuvan jäätyneistä kasveista ja vedestä, jossa oli jo jää päällä. Mietin siinä kävellessäni, että mites sitten kun lunta tulee? Mikä on se pakkasraja, milloin vauvaa saa viedä ulos ja miten kärryt saa liikkeelle lumessa... Täytyy muistaa kysyä ensi neuvolassa siitä. Ensi neuvolassa saadaankin jo ensimmäiset rokotteet, jännittää miten siitä selvitään.
Olin eilen itse jälkitarkastuksessa. Aikaa meni 1,40min, mikä oli aika kauan, verraten siihen, että tekstailin samalla kaverin kanssa joka oli myös jälkitarkastuksessa, mutta eri kaupungissa ja hänellä kesti 20minuuttia... ?
Kaikki oli kuitenkin tosi hyvin ja kunnossa ja melkein kaikki raskauskilotkin olivat kadonneet. Muutama hassu oli jäljellä, mutta siitähän on vasta alle kaksi kuukautta aikaa, eli ei mikään hätä. Toivottavasti on lenkkeily tuottanut tulosta. Aamulla lähti ihan eri mielin lenkille, kun tiesi sen tehonneen.
Kävin muuten kuitenkin ostamassa joulupaperi ja narua lisää viime postauksen jälkeen. Nyt on kaikki tähän asti hankitut lahjat paketissa ja nyt odottelen seuraavaa shoppailureissua.
Joillekkin ihmisille on niin vaikea ostaa lahjoja. Mitä antaa ihmiselle jolla on jo kaikkea? Lahjakortithan ovat tavallaan pelastus tälläisessä tilanteessa, mutta mielestäni se on tyhmää antaa yksin lahjakortti, koska summa jää helposti pieneksi ja se on kuitenkin pakko käyttää. Vaikka rahalla ei ole väliä, vaan ajatuksella lahjoja saadessa. Kuitenkin on kivempaa ostaa lahjakortti porukalla, jolloin summaa saa kasvatettua helposti isoksi.
Ehkä kulutan loppupäivän miettien tätä asiaa...
-L
ps.
Usbi nauttii <3
Olin eilen itse jälkitarkastuksessa. Aikaa meni 1,40min, mikä oli aika kauan, verraten siihen, että tekstailin samalla kaverin kanssa joka oli myös jälkitarkastuksessa, mutta eri kaupungissa ja hänellä kesti 20minuuttia... ?
Kaikki oli kuitenkin tosi hyvin ja kunnossa ja melkein kaikki raskauskilotkin olivat kadonneet. Muutama hassu oli jäljellä, mutta siitähän on vasta alle kaksi kuukautta aikaa, eli ei mikään hätä. Toivottavasti on lenkkeily tuottanut tulosta. Aamulla lähti ihan eri mielin lenkille, kun tiesi sen tehonneen.
Kävin muuten kuitenkin ostamassa joulupaperi ja narua lisää viime postauksen jälkeen. Nyt on kaikki tähän asti hankitut lahjat paketissa ja nyt odottelen seuraavaa shoppailureissua.
Joillekkin ihmisille on niin vaikea ostaa lahjoja. Mitä antaa ihmiselle jolla on jo kaikkea? Lahjakortithan ovat tavallaan pelastus tälläisessä tilanteessa, mutta mielestäni se on tyhmää antaa yksin lahjakortti, koska summa jää helposti pieneksi ja se on kuitenkin pakko käyttää. Vaikka rahalla ei ole väliä, vaan ajatuksella lahjoja saadessa. Kuitenkin on kivempaa ostaa lahjakortti porukalla, jolloin summaa saa kasvatettua helposti isoksi.
Ehkä kulutan loppupäivän miettien tätä asiaa...
-L
ps.
Usbi nauttii <3
maanantai 26. lokakuuta 2015
Hupsis
Tiedän, että nyt on vasta lokakuu, mutta olen jo askarrellut kaikki joulukorit, laittanut ne kuoreen ja kirjoittanut osoitteet päälle... Eilen jopa paketoin muutaman lahjankin tylsyyttäni, mutta samaan aikaan loppui paperi, teippi ja naru. Niinpä aloin tehdä itse pakettikortteja. Ei mitään ihmeellisiä, mutta kun jäi niin paljon yli tuota materiaalia.
Täytyy ensi kauppareissulla ostaa paketointi ainekset, mietin vaan, että joko sitä kehtaisi lokakuun puolella niitä ostaa. Haha, en oo varmasti ainoa kuka alkaa nyt jo valmistella joulua.
Vielä kun vauva nukkuu paljon on hyvää aikaa tehdä ja toteuttaa juttuja. Kuukauden kahden päästä voi tilanne olla ihan toinen, niin silloin varmasti taputan itseäni selkään, että kaikki on tehty.
Isänpäivää juhlitaan parin viikon päästä ja sinnekkin olen lahjat ja kortit hommannut. Meillä muuten ensimmäinen isänpäivä, miten saisi tehtyä aamusta kivan toiselle? Ihminen joka ei syö aamupalaa ei varmaan innostu leivistä sängyssä... Miten teillä muistetaan isää?
Joulukuussa on vielä veljenpojan synttärit ja sinnekkin olen hommannut lahjan ja kortin. Ai, että on kivaa olla tehokas! Loppuvuoden istun vissiin peukaloapyöritellen. Noh, kai tuolta löytyy valokuva- ja korttiprojekteja vaikka muille jakaa.
Lauantaina alkoi putous. Kuinka moni katsoi? Olen seurannut Putousta koko seitsemän kautta ja se on mielestäni aina ollut tosi hauska sarja. Jotkut vitsit ovat niin hauskoja, että ne jäävät elämään kavereidenkin kesken. Esimerkiksi ihan ykkösvitsi on Forssa sketsi: "What the fuck Adam? Oh my good, oh MY GOOD".
Ehkä se tuntuu aina ensinäkemältä, että hahmot on ihan tyhmiä. Olin jo valmistellut kirjoittamista siitä, miten uudet sketsihahmot eivät olleet mitenkään hauskoja, mutta en sanokkaan vielä mitään. Katsoin äsken viime vuoden hahmojen ensiesiintymisen ja nekin olivat lopulta ihan hauskoja, kun niitä syksyn aikana seurasi. Kissi Vähähiilari oli mielestäni hauskin.
Mikä on teidän mielestänne hauskin Putous hahmo kautta aikojen? Vai oletteko seuranneet? Muhun teki ehkä eniten vaikutuksen aikanaan ensimmäisen kauden Jone Riksusta.
-L
ps.
Joskus etsin tän videon käsiin ja nauran.
Täytyy ensi kauppareissulla ostaa paketointi ainekset, mietin vaan, että joko sitä kehtaisi lokakuun puolella niitä ostaa. Haha, en oo varmasti ainoa kuka alkaa nyt jo valmistella joulua.
Vielä kun vauva nukkuu paljon on hyvää aikaa tehdä ja toteuttaa juttuja. Kuukauden kahden päästä voi tilanne olla ihan toinen, niin silloin varmasti taputan itseäni selkään, että kaikki on tehty.
Isänpäivää juhlitaan parin viikon päästä ja sinnekkin olen lahjat ja kortit hommannut. Meillä muuten ensimmäinen isänpäivä, miten saisi tehtyä aamusta kivan toiselle? Ihminen joka ei syö aamupalaa ei varmaan innostu leivistä sängyssä... Miten teillä muistetaan isää?
Joulukuussa on vielä veljenpojan synttärit ja sinnekkin olen hommannut lahjan ja kortin. Ai, että on kivaa olla tehokas! Loppuvuoden istun vissiin peukaloapyöritellen. Noh, kai tuolta löytyy valokuva- ja korttiprojekteja vaikka muille jakaa.
![]() |
| Viime jouluaattona, 2014 |
Ehkä se tuntuu aina ensinäkemältä, että hahmot on ihan tyhmiä. Olin jo valmistellut kirjoittamista siitä, miten uudet sketsihahmot eivät olleet mitenkään hauskoja, mutta en sanokkaan vielä mitään. Katsoin äsken viime vuoden hahmojen ensiesiintymisen ja nekin olivat lopulta ihan hauskoja, kun niitä syksyn aikana seurasi. Kissi Vähähiilari oli mielestäni hauskin.
Mikä on teidän mielestänne hauskin Putous hahmo kautta aikojen? Vai oletteko seuranneet? Muhun teki ehkä eniten vaikutuksen aikanaan ensimmäisen kauden Jone Riksusta.
-L
ps.
Joskus etsin tän videon käsiin ja nauran.
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Elämää
Näin eilen kahta eri ystävääni. Ensimmäisen kanssa käytiin Hesessä syömässä ja haettiin McFlurryt mäkkäristä. Ystävä oli raskaana ja oli kiva kertoa ja muistella omaa raskauttaan jos vaikka kaveri saisi jotain vinkkejä. En halua tuputtaa ohjeita, toivottavasti en teekkään niin, mutta vastaan jos kysytään ja kerron mielelläni asiasta.
Toinen ystävä pariskunta tuli illalla käymään kahvilla ja heillä oli heidän melkein yhdeksän kuukautinen tyttö mukanaan. Heiltä taas kyselen hirveästi vinkkejä ja ohjeita, koska he ovat juuri kokeneet samat asiat, joita minä koen kahden kuukauden vanhan lapseni kanssa.
Vielä vuosi sitten minulla ei ollut lähipiirissä ystävää, jolla olisi lapsia. Kohta jo kahdella minun lisäkseni on pikkuinen käärö (tai vähän vanhempikin) ja on tosi kiva jakaa tämä vaihe jonkun ystävän kanssa. Toivon, että ystävyytemme jatkuu vuosia ja vuosia ja tytöistä on toisilleen seuraa vanhempana. Olisi ihanaa tehdä yhdessä jotain mökkireissuja tai kylpylälomia. Kokea puuhamaat ja visulahdet. Siihen menee vielä pari vuotta, mutta saa kai sitä suunnitella? Hih.
Minä ainakin pienenä sain reissata paljon ja aina oli samanikäisiä lapsia mukana, kun reissattiin jonkun toisen perheen kanssa. Kavereitten tai sukulaisten. Olihan se kiva saada seuraa ja varmasti porukoilla oli kivaa kun ei tarvinnut koko ajan viihdyttää.
Oletteko te matkustelleet lapsien kanssa, minne olette mennyt?
-L
ps. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, aamulla tai illalla, lause joka kuulostaa aina hyvältä idealta: "Keitetääs kahvit"
Toinen ystävä pariskunta tuli illalla käymään kahvilla ja heillä oli heidän melkein yhdeksän kuukautinen tyttö mukanaan. Heiltä taas kyselen hirveästi vinkkejä ja ohjeita, koska he ovat juuri kokeneet samat asiat, joita minä koen kahden kuukauden vanhan lapseni kanssa.
Vielä vuosi sitten minulla ei ollut lähipiirissä ystävää, jolla olisi lapsia. Kohta jo kahdella minun lisäkseni on pikkuinen käärö (tai vähän vanhempikin) ja on tosi kiva jakaa tämä vaihe jonkun ystävän kanssa. Toivon, että ystävyytemme jatkuu vuosia ja vuosia ja tytöistä on toisilleen seuraa vanhempana. Olisi ihanaa tehdä yhdessä jotain mökkireissuja tai kylpylälomia. Kokea puuhamaat ja visulahdet. Siihen menee vielä pari vuotta, mutta saa kai sitä suunnitella? Hih.
Minä ainakin pienenä sain reissata paljon ja aina oli samanikäisiä lapsia mukana, kun reissattiin jonkun toisen perheen kanssa. Kavereitten tai sukulaisten. Olihan se kiva saada seuraa ja varmasti porukoilla oli kivaa kun ei tarvinnut koko ajan viihdyttää.
Oletteko te matkustelleet lapsien kanssa, minne olette mennyt?
-L
ps. Sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen, aamulla tai illalla, lause joka kuulostaa aina hyvältä idealta: "Keitetääs kahvit"
perjantai 23. lokakuuta 2015
Liikuntaa
Olen oikein ylittänyt itseni tässä liikunnan harrastamisessa. Jos neljä-viisi kertaa viikossa harrastaa liikuntaa, jossa tulee hiki, voi mielestäni olla tosi ylpeä.
Tällä viikolla kahtena aamuna en päässyt ulos asti kun vauva nukahti jo itsekseen. En raaskinut herättää pikkuista alkamalla pukea päälle ulkovaatteita, niin päätin ottaa lastenhuoneen peränurkasta kuntopyörän ja alkaa polkea sillä. Sain pyörän joskus viime syksynä ja taisin jopa kerran kokeilla sitä katsellen Huippumalli haussa keskellä olohuonetta jaaaaa sitten se on toimittanut naulakonvirkaa siitä lähtien.
Olen nyt kolmena aamuna polkenut sillä ja oon rehellisesti aika ylpeä. Tänä aamuna ylitin itseni, että lenkin jälkeen vielä polkaisin pyörää. Lisäksi olen ottanut käyttöön nuo narut, jotka roikkuvat meiltä katosta. (En tiedä niiden hienoa nimeä, mutta osaan tehdä niillä käsisarjan muutamana kertana viikossa...)
Oon tosi hyvä keksimään tekosyitä, enkä oikeasti vaan jaksa tai kiinnostu liikunnasta. Nyt olen melkein kuukauden jo jaksanut liikkua, aina arkipäivisin. Veikkaan, että se on auttanut myös jaksamaan, kun on antanut itselleen armoa, että viikonloppuisin ei tarvitse lähteä ulos. Silloin levätään.
Toinen tietysti isoin tekijä on aika. Kun tällä hetkellä ei töissä ole ja on vaan koti ja vauva, niin olen vaan luonut tälläisen ruutiinin huomaamattani aamuun. Ja sehän on hyvä, eikö?
Miten te muut olette mieltä liikunnasta? Harrastatteko, miten ja kuinka usein?
Cosmopolitanissa oli juttu siitä, että miten ruusuista kuvaa annamme kanssaeläjille sosiaalisen median kautta. Kävin lukemassa oman Facebookkini profiilia asettuen jonkun toisen ihmisen asemaan ja ajattelen miten hän näkee kaiken elämästäni. Suosittelen kokeilemaan, harrastan sitä itse aina joskus.
Tee näin: Kuvittele joku vanha tuttu jonka tunnet/tunsit joskus. Olkoon se sitten vanha ystävä, kaukainen sukulainen, exä tai vanha työkaveri. Myös pomoa kannattaa miettiä. Avaa facebookkisi ja lue omat kirjoituksesi ja katsele omia kuviasi ja mieti mitä tämä ihminen niistä ajattelisi.
Jutussa oli mielestäni vähän perää, toiset ajattelevat, että elät hohdokasta elämää, saattavat olla kateellisiä tai eivät viitsi soittaa ja häiritä muka kiireistä elämääsi. Mielestäni kyllä jutussa on myös se toinen puoli. Jos kirjoittaisit aina kuinka huonosti menee ja miten taas harmitti koko päivän joku juttu, saattaa joku ajatella, että haet vaan huomiota ja kalastelet kehuja muilta.
Miksi kirjoittaisin siitä, kun vauva itki koko illan eikä meinannut nukahtaa, miten taas joutuu laskemaan kuinka pitkä aika on palkkapäivään tai kuinka iso riita saatiin kaverin kanssa aikaiseksi pikku jutusta. Ne asiat kuuluvat elämään, eikä varmasti kenenkään elämä ole joka päivä yhtä tanssia. Vaikka joka päivässä saattaa olla jotain hyvää, jos oikein pysähtyy miettimään.
Loppujen lopuksi, miksi pitäisi määrittää toinen pelkästään Facebook proofilin tai instagram kuvien perusteella. Soita ja kysy kuulumisia, sillähän se ratkeaa.
-L
ps. Tässä oli tänään iloa mun päivään
Tällä viikolla kahtena aamuna en päässyt ulos asti kun vauva nukahti jo itsekseen. En raaskinut herättää pikkuista alkamalla pukea päälle ulkovaatteita, niin päätin ottaa lastenhuoneen peränurkasta kuntopyörän ja alkaa polkea sillä. Sain pyörän joskus viime syksynä ja taisin jopa kerran kokeilla sitä katsellen Huippumalli haussa keskellä olohuonetta jaaaaa sitten se on toimittanut naulakonvirkaa siitä lähtien.
Olen nyt kolmena aamuna polkenut sillä ja oon rehellisesti aika ylpeä. Tänä aamuna ylitin itseni, että lenkin jälkeen vielä polkaisin pyörää. Lisäksi olen ottanut käyttöön nuo narut, jotka roikkuvat meiltä katosta. (En tiedä niiden hienoa nimeä, mutta osaan tehdä niillä käsisarjan muutamana kertana viikossa...)
Oon tosi hyvä keksimään tekosyitä, enkä oikeasti vaan jaksa tai kiinnostu liikunnasta. Nyt olen melkein kuukauden jo jaksanut liikkua, aina arkipäivisin. Veikkaan, että se on auttanut myös jaksamaan, kun on antanut itselleen armoa, että viikonloppuisin ei tarvitse lähteä ulos. Silloin levätään.
Toinen tietysti isoin tekijä on aika. Kun tällä hetkellä ei töissä ole ja on vaan koti ja vauva, niin olen vaan luonut tälläisen ruutiinin huomaamattani aamuun. Ja sehän on hyvä, eikö?
Miten te muut olette mieltä liikunnasta? Harrastatteko, miten ja kuinka usein?
Cosmopolitanissa oli juttu siitä, että miten ruusuista kuvaa annamme kanssaeläjille sosiaalisen median kautta. Kävin lukemassa oman Facebookkini profiilia asettuen jonkun toisen ihmisen asemaan ja ajattelen miten hän näkee kaiken elämästäni. Suosittelen kokeilemaan, harrastan sitä itse aina joskus.
Tee näin: Kuvittele joku vanha tuttu jonka tunnet/tunsit joskus. Olkoon se sitten vanha ystävä, kaukainen sukulainen, exä tai vanha työkaveri. Myös pomoa kannattaa miettiä. Avaa facebookkisi ja lue omat kirjoituksesi ja katsele omia kuviasi ja mieti mitä tämä ihminen niistä ajattelisi.
Jutussa oli mielestäni vähän perää, toiset ajattelevat, että elät hohdokasta elämää, saattavat olla kateellisiä tai eivät viitsi soittaa ja häiritä muka kiireistä elämääsi. Mielestäni kyllä jutussa on myös se toinen puoli. Jos kirjoittaisit aina kuinka huonosti menee ja miten taas harmitti koko päivän joku juttu, saattaa joku ajatella, että haet vaan huomiota ja kalastelet kehuja muilta.
Miksi kirjoittaisin siitä, kun vauva itki koko illan eikä meinannut nukahtaa, miten taas joutuu laskemaan kuinka pitkä aika on palkkapäivään tai kuinka iso riita saatiin kaverin kanssa aikaiseksi pikku jutusta. Ne asiat kuuluvat elämään, eikä varmasti kenenkään elämä ole joka päivä yhtä tanssia. Vaikka joka päivässä saattaa olla jotain hyvää, jos oikein pysähtyy miettimään.
Loppujen lopuksi, miksi pitäisi määrittää toinen pelkästään Facebook proofilin tai instagram kuvien perusteella. Soita ja kysy kuulumisia, sillähän se ratkeaa.
-L
ps. Tässä oli tänään iloa mun päivään
torstai 22. lokakuuta 2015
Tadaa!
Tänään aloitin aamuni erittäin poikkeuksellisesti viime viikkoihin nähden. Herättiin vasta yhdeltätoista! Ihanaa. Kuuntelin sateen pauketta ikkunoihin ja fiksusti hoksasin heti, että lenkille "ei voi" mennä. Kännykässä oli viesti, että tänään lehdessä olisi Emman kasteilmoitus ja mikä sattuma, kun juuri torstaisin tulee Länsi-Suomen ilmaisnumero postiluukusta! Päätin tehdä jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt ja aloittaa aamuni juoden kahvia ja lukea lehden! On hieno taito lukea lehti joka aamu ja olla mukana maailman asioissa. En itse sitä vaan ole koskaan oppinut. Nykymaailmassa on kuitenkin sellainen tiedotepalsta kuin Facebook, mistä näkee kaiken.
Emman hetki julkisuudessa <3
Eilen käytiin shoppailemassa joululahjoja, ostinkin aika paljon jo kaikkea pientä plus aika paljon itselleni. Hehe, koska olen niin rikas, että on muka varaa ostaa kaikkea kivaa itselle. No ei, en ostanut mitään vaatteita tai koruja, vaan ostin uuden rasvan, joka oli loppumassa, lisää korttiaineksia, liimaa ja uuden kansion Emman tuleville korteille.
Kuinka moni muu mapittaa korttinsa? En usko, että nykyään monikaan nuori. Minne te heitätte kortit, roskiin? Äiti on joskus aloittanut mapittamaan minun korttejani ja olen itse jatkanut sitä urakkaa. Suurin osa vielä komeilee laatikossa, koska loppuivat sivut kesken, mutta niitäkin löysin Prismasta tosi halvalla. Nyt löysin halvalla myös kivan mapin Emmalle, joka ehkä miellytti mun silmää, koska kerään kaikkea Coca-Cola juttuja.
Illalla työkaveri tuli käymään kahvilla vaihtamassa kuulumisia ja siinä huomaamatta istuttiin yö yhteen asti ja päiviteltiin hallituksen tekemiä päätöksiä kaupanalan suhteen ja muutenkin puhuttiin paljon työasioista. Vaikka lomalla olenkin, olen kyllä tosi kiinnostunut miten töissä menee, olenhan kuitenkin monta vuotta jo pyörinyt siellä. On tainnut Eija sellaisen jutun musta kahdeksan vuoden aikana oppia (meijän tiet kohtasi jo kauppiksessa ja jatkuivat kaupasta kauppaan), että olen aika heikkoina joulukarkkeihin, jotka olivat viikko sitten ilmestyneet jo kaupan hyllyille. Sain tuliaisiksi lempiherkkuni, kinderin suklaapukin! Kiitos!
Joku tarkkasilmäinen saattoi jo huomata aluksikin uuden pöytäliinan joka lähti eilen matkaan Hong Kongista ja pöydän uuden asennon. Olin niin kyllästynyt siihen, että pöytä oli seinää vasten poikittain ja jos kavereita tuli kahville, kaikki istuivat rivissä. Vaikka keittiö onkin vähän pieni, niin pöytä mahtui ihan hyvin toisinkin päin ja nyt saa katsoa suoraan ikkunasta ulos kirjoitellessa.
Piristää mukavasti näinkin pieni sisustaminen, suosittelen kokeilemaan.
Länskärin kanssa postiluukusta tippui myös toinen kiva yllätys: Ifolorilta tilaamani valokuvat!
Taidan olla vähän koukussa noiden valokuvien tilaamiseen, mutta kun se vaan on niin halpaa ja helppoa! Kuva maksaa 9snt/kpl ja postikulut noin 2€. Neljällä eurolla saa siis kasan valokuvia kotiin kannettuna. Laatu on aina ollut hyvää ja kuvat ovat samanlaisia. Itse kun tulostaa, valokuviin jää välillä valkoiset reunat ja tulostimen laatu ei aina ole kauhean hyvä, varsinkin kun väri on loppumassa. Itselläni on tällä hetkellä kolme valokuva-albumia kesken ja vauvastakin on tullut otettua ihan hirveästi valokuvia jo nyt. Jos ne kaikki tulostaisi itse, saisi koko ajan olla ostamassa värejä ja valokuvapaperia ja ne ei ole kauhean halpoja. Lisäksi tulostelen valokuvia muillekkin ihmisille ja lähettelen niitä postissa, niin menisi koko kuun palkka vaan valokuvien tulostamiseen. Toimitusaika on vain 3-4päivää, eli tosi nopeasti tulee kuvat.
-L
ps.
Joka äidin (näköjään aika sumuinen) unelma. Vauva nukkuu päikkäreitä ja itse sai lukea parin kuukauden cosmopolitanit <3
Emman hetki julkisuudessa <3
Eilen käytiin shoppailemassa joululahjoja, ostinkin aika paljon jo kaikkea pientä plus aika paljon itselleni. Hehe, koska olen niin rikas, että on muka varaa ostaa kaikkea kivaa itselle. No ei, en ostanut mitään vaatteita tai koruja, vaan ostin uuden rasvan, joka oli loppumassa, lisää korttiaineksia, liimaa ja uuden kansion Emman tuleville korteille.
Kuinka moni muu mapittaa korttinsa? En usko, että nykyään monikaan nuori. Minne te heitätte kortit, roskiin? Äiti on joskus aloittanut mapittamaan minun korttejani ja olen itse jatkanut sitä urakkaa. Suurin osa vielä komeilee laatikossa, koska loppuivat sivut kesken, mutta niitäkin löysin Prismasta tosi halvalla. Nyt löysin halvalla myös kivan mapin Emmalle, joka ehkä miellytti mun silmää, koska kerään kaikkea Coca-Cola juttuja.
Illalla työkaveri tuli käymään kahvilla vaihtamassa kuulumisia ja siinä huomaamatta istuttiin yö yhteen asti ja päiviteltiin hallituksen tekemiä päätöksiä kaupanalan suhteen ja muutenkin puhuttiin paljon työasioista. Vaikka lomalla olenkin, olen kyllä tosi kiinnostunut miten töissä menee, olenhan kuitenkin monta vuotta jo pyörinyt siellä. On tainnut Eija sellaisen jutun musta kahdeksan vuoden aikana oppia (meijän tiet kohtasi jo kauppiksessa ja jatkuivat kaupasta kauppaan), että olen aika heikkoina joulukarkkeihin, jotka olivat viikko sitten ilmestyneet jo kaupan hyllyille. Sain tuliaisiksi lempiherkkuni, kinderin suklaapukin! Kiitos!
Joku tarkkasilmäinen saattoi jo huomata aluksikin uuden pöytäliinan joka lähti eilen matkaan Hong Kongista ja pöydän uuden asennon. Olin niin kyllästynyt siihen, että pöytä oli seinää vasten poikittain ja jos kavereita tuli kahville, kaikki istuivat rivissä. Vaikka keittiö onkin vähän pieni, niin pöytä mahtui ihan hyvin toisinkin päin ja nyt saa katsoa suoraan ikkunasta ulos kirjoitellessa.
Piristää mukavasti näinkin pieni sisustaminen, suosittelen kokeilemaan.
Taidan olla vähän koukussa noiden valokuvien tilaamiseen, mutta kun se vaan on niin halpaa ja helppoa! Kuva maksaa 9snt/kpl ja postikulut noin 2€. Neljällä eurolla saa siis kasan valokuvia kotiin kannettuna. Laatu on aina ollut hyvää ja kuvat ovat samanlaisia. Itse kun tulostaa, valokuviin jää välillä valkoiset reunat ja tulostimen laatu ei aina ole kauhean hyvä, varsinkin kun väri on loppumassa. Itselläni on tällä hetkellä kolme valokuva-albumia kesken ja vauvastakin on tullut otettua ihan hirveästi valokuvia jo nyt. Jos ne kaikki tulostaisi itse, saisi koko ajan olla ostamassa värejä ja valokuvapaperia ja ne ei ole kauhean halpoja. Lisäksi tulostelen valokuvia muillekkin ihmisille ja lähettelen niitä postissa, niin menisi koko kuun palkka vaan valokuvien tulostamiseen. Toimitusaika on vain 3-4päivää, eli tosi nopeasti tulee kuvat.
ps.
Joka äidin (näköjään aika sumuinen) unelma. Vauva nukkuu päikkäreitä ja itse sai lukea parin kuukauden cosmopolitanit <3
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Shoppailemaan
Tänään mennään ostamaan joululahjoja! Oon jo ostanut osan lahjoista, mutta kun on iso suku, täytyy ostaa aika monelle lahja. Vaikka jotkut päivittelevät, että: "nyt jo lahjoja, lokakuussa", mielestäni on fiksua jakaa lahjat monelle kuulle, ettei sitten joulukuussa mene kaikkia rahoja niihin. Lisäksi paketointi vie usein paljon aikaa ja joulukuussa voi sitten vaan istua ja nauttia kun tietää kaiken olleen jo tehtyä.
Eilen lyötiin lukkoon, että vietetään tyttöjen iltaa marraskuussa! Silloin tulee 364päivää ilman alkoholia. Päivä vajaa vuosi. En kyllä kaipaa alkoholia niinkään, mutta onhan se kiva viettää iltaa tyttöjen kanssa ja nähdä muitakin tuttuja. Olen kyllä käynyt tupareissa ja menen parin viikon päästä käymään työkavereitten illanistujaisissa, mutta niissä on ollut "kotiintuloaika" ja olenkin tullut (ja tulen) yhdeksän maissa jo kotiin. Ehkä ne on ollut enemmän sellaisia harjoituskertoja, että miten pärjätään kun olen automatkan päässä ja pääsen nopeasti apuun. Paitsi, että ei minua tarvita, koska en ole lapsen ainoa vanhempi ja yhdessä ollaan kaikki opeteltu.
Eli voin hyvillä mielin viimeinkin lähteä yhdeksi illaksi pois, koska tiedän, että täällä pärjätään. Ja voin alkaa kriiseillä vaatteita. Tai oikeastaan kampausta, koska vaatteet on jo hankittu.
Olen yrittänyt opetella tekemään nutturaa, mutta en osaa! Saan kyllä jonkun pallon pään päälle, mutta se ei näytä kauhean juhlalliselta.
Huokaus. Mahtaiskohan Seku tehdä mulle taas jonkun ihanan kampauksen, sillä kun on sitä taitoa ja silmää. Olisi kyllä ihana itsekkin osata tehdä jotain...
Alla Sekun kunniaksi kuvia Sekun tekemistä kampauksista
Kyllä jotkut vaan osaa. Itse kun ei osaa edes hienoa lettiä vääntää.
![]() |
| Joulu 2012. Kuvanlaatu Lumia. |
Eilen lyötiin lukkoon, että vietetään tyttöjen iltaa marraskuussa! Silloin tulee 364päivää ilman alkoholia. Päivä vajaa vuosi. En kyllä kaipaa alkoholia niinkään, mutta onhan se kiva viettää iltaa tyttöjen kanssa ja nähdä muitakin tuttuja. Olen kyllä käynyt tupareissa ja menen parin viikon päästä käymään työkavereitten illanistujaisissa, mutta niissä on ollut "kotiintuloaika" ja olenkin tullut (ja tulen) yhdeksän maissa jo kotiin. Ehkä ne on ollut enemmän sellaisia harjoituskertoja, että miten pärjätään kun olen automatkan päässä ja pääsen nopeasti apuun. Paitsi, että ei minua tarvita, koska en ole lapsen ainoa vanhempi ja yhdessä ollaan kaikki opeteltu.
Eli voin hyvillä mielin viimeinkin lähteä yhdeksi illaksi pois, koska tiedän, että täällä pärjätään. Ja voin alkaa kriiseillä vaatteita. Tai oikeastaan kampausta, koska vaatteet on jo hankittu.
Olen yrittänyt opetella tekemään nutturaa, mutta en osaa! Saan kyllä jonkun pallon pään päälle, mutta se ei näytä kauhean juhlalliselta.
Huokaus. Mahtaiskohan Seku tehdä mulle taas jonkun ihanan kampauksen, sillä kun on sitä taitoa ja silmää. Olisi kyllä ihana itsekkin osata tehdä jotain...
Alla Sekun kunniaksi kuvia Sekun tekemistä kampauksista
![]() |
| Maaliskuussa 2015. Peilistä voi nähdä pienet letit, jotka menevät takaraivolla. |
![]() |
| Marraskuussa 2014 |
![]() |
| Lokakuussa 2014 |
![]() |
| Joskus se myös värjää hiuksia! |
![]() |
| Helmikuussa 2012 |
| Lokakuussa 2015 |
Kyllä jotkut vaan osaa. Itse kun ei osaa edes hienoa lettiä vääntää.
Tuossa kun selailin noita kuvia, törmäsin Marraskuussa 2014 otettuihin asukokonaisuuksiin. Vaikka näistä on vasta vuosi aikaa, mietin vaan miten erillaista elämä oli vielä silloin ja miten pukeutui. Vähän armoa, olin juuri maha pystyssä. Kaikki ei ole niinkuin ennen. Kuvia alhaalla.
tiistai 20. lokakuuta 2015
Joulu on taas
Lähdin eilen Prismaan katsomaan niitä askartelujuttuja joulukorttiin. Aikani pyörittyäni löysin pohjista kirjekuoreen kaikki tarvitsemani. Ostin kahdenkymmenen kortin ainekset, mutta tajusin kotona, että pitäisi lähettää 21korttia. Nyt mietin kuumeisesti diskaanko yhden ihmisen vai keksinkö muutaman lisää, että voisin ostaa kolmenkymmenen kortin ainekset. Kuitenkin oli aika arvokkita nuo materiaalit ja ne tulee käytettyä kokonaan, paitsi tuo purkki sydämiä.
Tykkään kyllä askarrella tosi paljon, mutta en ole enää "jaksanut" tai "saanut aikaseksi." Odotan innolla kun vauva tuosta kasvaa ja saadaan itse tehdä synttäkortit ja joulukortit ja koristeet. Ja ruveta leipomaan kaikkea kivaa.
En tiedä miksi muistan niin elävästi, kun äidin kanssa pikkutyttönä leivottiin suklaaneliöitä, varmaan ensimmäistä kertaa, ja kun alettiin lisäämään koristeita, oli päällinen jo jähmettynyt ja nompparellit valuivat pitkin peltiä.
Nykyään kun teen suklaaneliöitä, otan nompparellit jo valmiiksi pöydälle kun alan tekemään päällistä. Haha.
Sain eilen äidiltä patterilla toimivia valopalloja. En ole vielä keksinyt minne ne sijoittaisin, koska kissat, mutta eiköhän niillekkin paikka löydy, ovat tosi kivoja, eikä tarvitse mitään johtoja asentaa.
Saamani ruusut ovat jo vähän alkaneet kuolla, mutta mielestäni ne näyttivät tosi valokuvauksellisilta, eli oli pakko kuvata niitä.
-L
ps.
Tuli hyvä mieli eilen kun hain postin, joulujoulu!
Tykkään kyllä askarrella tosi paljon, mutta en ole enää "jaksanut" tai "saanut aikaseksi." Odotan innolla kun vauva tuosta kasvaa ja saadaan itse tehdä synttäkortit ja joulukortit ja koristeet. Ja ruveta leipomaan kaikkea kivaa.
En tiedä miksi muistan niin elävästi, kun äidin kanssa pikkutyttönä leivottiin suklaaneliöitä, varmaan ensimmäistä kertaa, ja kun alettiin lisäämään koristeita, oli päällinen jo jähmettynyt ja nompparellit valuivat pitkin peltiä.
Nykyään kun teen suklaaneliöitä, otan nompparellit jo valmiiksi pöydälle kun alan tekemään päällistä. Haha.
Sain eilen äidiltä patterilla toimivia valopalloja. En ole vielä keksinyt minne ne sijoittaisin, koska kissat, mutta eiköhän niillekkin paikka löydy, ovat tosi kivoja, eikä tarvitse mitään johtoja asentaa.
Saamani ruusut ovat jo vähän alkaneet kuolla, mutta mielestäni ne näyttivät tosi valokuvauksellisilta, eli oli pakko kuvata niitä.
-L
ps.
Tuli hyvä mieli eilen kun hain postin, joulujoulu!
maanantai 19. lokakuuta 2015
Maanantaina mamma meni...
Eilen oli perus sunnuntai. En poistunut kotoa minnekkään, vähän siivosin ja silitin, mutta muuten otin rennosti, syötiin pitsaa ja katsottiin voitolla yöhön. Onko joku muu seurannut sitä sarjaa? Mielestäni jotkut temput ovat tosi hienoja, varsinkin eilen se kuppien kanssa leikkiminen. Jotkut numerot taas ovat niin helpon näköisiä, että luulisi ne oppivan päivässäkin. Muuten kyllä ihan mielenkiintoinen sarja.
Niin ja meillä oli eilen kuvaussessiokin. Päätin tehdä itse joulukortit tänä vuonna ja aloitin eilen niitten teon. Haluisin niin jakaa tänne kuvia, mutta en halua spoilata mun joulukorttia, kun kerrankin keksin niin kivan! Meinaatteko tehdä itse joulukortit? Ideoita?
Ensimmäisenä jouluna sen jälkeen kun muutin pois kotoa, ajattelin tehdä itse omat kortit, koska olin "aikuinen" ja "itsenäinen" ihminen. Leikkelin huovasta poron ja kuusen muotoisia paloja ja liimasin pahville. Mielestäni ne olivat ä-lyt-tö-män hienot. Menin joulun alla käymään kahvilla paikassa, jonne olin lähettänyt kortin ja se komeili jääkaapin ovessa. Muiden itsetehtyjen korttien vieressä. Ja se näytti ihan viisivuotiaan tekemältä. Enkä sen jälkeen ole kortteja itse tehnyt. Traumoja.
Nyt kun tehtiin ristiäiskortit itse ja niistä tuli tosi hienot, sain vähän itsevarmuutta ja ideoita ja näin neljän vuoden jälkeen uskallan taas kokeilla itse korttien tekoa.
Sellainen ongelma vaan on, että en tiedä mistä saisin ostettua materiaaleja, koska Tiimareita ei enää ole. En ymmärrä miten sellainen yritys voi kaatua, koska itse aina menin ensin Tiimariin jos tarvitsin koristeita, kehyksiä, askartelutarvikkeita, sisustusjuttuja jne.
Kuinka moni teistä kuului siihen porukkaan, joka aina ala-asteella meni tuhlaamaan viikkorahansa Tiimariin koulun jälkeen? Minä kuuluin.
Prismassa oli kyllä tosi hyvä valikoima askartelutarvikkeita ja jouluiset oli laitettu näkyville hyllyn päätyyn. Siellä oli myös pakkauksia, jossa oli korttipohjia, koristeita ja kirjekuoretkin, mutta yhdestä pakkauksesta sai 8korttia, ja itse pitäisi lähettää ainakin 19kpl. En viitsinyt ostaa kolmea pakettia. Täytyy mennä vielä pyörimään ja miettimään mitä keksisi. Mistä te ostatte nykyään askartelumateriaalit?
-L
ps.
Yritin kirjoittaa kirjeitä, mutta Tikun mielestä ei ollut niiden aika
Niin ja meillä oli eilen kuvaussessiokin. Päätin tehdä itse joulukortit tänä vuonna ja aloitin eilen niitten teon. Haluisin niin jakaa tänne kuvia, mutta en halua spoilata mun joulukorttia, kun kerrankin keksin niin kivan! Meinaatteko tehdä itse joulukortit? Ideoita?
Ensimmäisenä jouluna sen jälkeen kun muutin pois kotoa, ajattelin tehdä itse omat kortit, koska olin "aikuinen" ja "itsenäinen" ihminen. Leikkelin huovasta poron ja kuusen muotoisia paloja ja liimasin pahville. Mielestäni ne olivat ä-lyt-tö-män hienot. Menin joulun alla käymään kahvilla paikassa, jonne olin lähettänyt kortin ja se komeili jääkaapin ovessa. Muiden itsetehtyjen korttien vieressä. Ja se näytti ihan viisivuotiaan tekemältä. Enkä sen jälkeen ole kortteja itse tehnyt. Traumoja.
Nyt kun tehtiin ristiäiskortit itse ja niistä tuli tosi hienot, sain vähän itsevarmuutta ja ideoita ja näin neljän vuoden jälkeen uskallan taas kokeilla itse korttien tekoa.
Sellainen ongelma vaan on, että en tiedä mistä saisin ostettua materiaaleja, koska Tiimareita ei enää ole. En ymmärrä miten sellainen yritys voi kaatua, koska itse aina menin ensin Tiimariin jos tarvitsin koristeita, kehyksiä, askartelutarvikkeita, sisustusjuttuja jne.
Kuinka moni teistä kuului siihen porukkaan, joka aina ala-asteella meni tuhlaamaan viikkorahansa Tiimariin koulun jälkeen? Minä kuuluin.
Prismassa oli kyllä tosi hyvä valikoima askartelutarvikkeita ja jouluiset oli laitettu näkyville hyllyn päätyyn. Siellä oli myös pakkauksia, jossa oli korttipohjia, koristeita ja kirjekuoretkin, mutta yhdestä pakkauksesta sai 8korttia, ja itse pitäisi lähettää ainakin 19kpl. En viitsinyt ostaa kolmea pakettia. Täytyy mennä vielä pyörimään ja miettimään mitä keksisi. Mistä te ostatte nykyään askartelumateriaalit?
-L
ps.
Yritin kirjoittaa kirjeitä, mutta Tikun mielestä ei ollut niiden aika
lauantai 17. lokakuuta 2015
Sohvalla
Lauantai. Sai nukkua tunnin pidempään kun arkena, vasta 9.30 pinnasängystä kuului äännähdyksiä. En jaksanut mennä lenkille, koska reidet ovat vähän hellinä viikon lenkeistä. Eli on niistä varmaan jotain tehoakin ollut. Joku viisas sanoi joskus, että lepopäivä on yhtä tärkeä kun treenipäivä.
Emma nukahti ihan hyvin itsestään ilman lenkkiäkin, niin pääsin kahville ja koneelle kirjoittelemaan. Ja tappelemaan Ipodin kanssa, mihin en eilen saanut laitettua yhtään biisiä lisää.
Eilen käytiin vielä moikkaamassa Emman kummitätiä ja sieltä suunnattiin porukoille (joita sai odotella pihalla hetkisen) kuvaamaan ristiäiskuvia pelkästä vauvasta.
Illalla yritin kotona vielä järjestellä vähän vauva vaatteita, niitä kun on ihan älyttömiä määriä tullut mummuilta ja serkuilta. Yksi on jäänyt jo pieneksi, pää ei mennyt enää läpi. On kivaa saada paljon vaatteita, on vaihtoehtoja, pyykkäämisellä ei ole niin kiire, koska ei varmasti lopu kesken ja välillä on päiviä, kun body vaihdetaan monta kertaa, niin ei tule paniikkia. (Esim. eilen ilmakylvyssä kävi vahinko ja siinä meni joka vaate vaihtoon sukkia myöten!)
Ainoa huonopuoli on se, että kiertää vähän samat vaatteet ympyrää. Eilen kun kävin jokaisen 50-56 koon vaatteen läpi, löysin muutaman bodyn, jota en ollut ennen edes nähnyt...
Kokoa 60-68 löytyy sitten yksi jättilaatikko ja pari pienempää laatikollista. Uusi prinsessa laatikosto, jonka sisältä löytyi kauheat kasat vaatteita saatiin nyt tuliaisiksi pohjoisista. Laatikkojen kätköistä löytyi monta ihanaa pikkumekkoa, joita on muutenkin tullut saatua, koska tyttövauva. Sain myös omat vanhat vaatteeni käyttöön, ja koska olen ollut kesävauva, sielläkin mekkoja oli muutamia. Talvella vaan on vähän huono käyttää mekkoja, mutta toivotaann, että olisi vähän enemmänkin juhlia tulossa, että saisi hyvän syyn pukea niitäkin päälle!
Kuvasin muutaman mekon ja tuo vasemmanpuoleisin on ihanan jouluinen. Samettimekko. Harmi vaan, että löydettiin jo kesällä ihana joulupuku, jonka ajattelin aattona pukea Emmalle. Ehkä voitaisiin viettää perheen pikkujoulut, niin sinne sen voisi laittaa päälle. Oikealla puolella oleva puku on minun vanha ja olen nähnyt kuvan, missä minulla on se päällä. Täytyykin ottaa kuva, kun puen sen Emmalle, että saa tehtyä kuvakollaasin. Niin äidit, kuin tyttäret. hih.
Kävin äsken katsomassa miten Vauva voi ja eihän se mitään nukkunut vaan viihdytti itseään imemällä käsiään. Onneksi vielä jaksaa olla hetken yksikseenkin.
-L
ps.
Emma nukahti ihan hyvin itsestään ilman lenkkiäkin, niin pääsin kahville ja koneelle kirjoittelemaan. Ja tappelemaan Ipodin kanssa, mihin en eilen saanut laitettua yhtään biisiä lisää.
Illalla yritin kotona vielä järjestellä vähän vauva vaatteita, niitä kun on ihan älyttömiä määriä tullut mummuilta ja serkuilta. Yksi on jäänyt jo pieneksi, pää ei mennyt enää läpi. On kivaa saada paljon vaatteita, on vaihtoehtoja, pyykkäämisellä ei ole niin kiire, koska ei varmasti lopu kesken ja välillä on päiviä, kun body vaihdetaan monta kertaa, niin ei tule paniikkia. (Esim. eilen ilmakylvyssä kävi vahinko ja siinä meni joka vaate vaihtoon sukkia myöten!)
Ainoa huonopuoli on se, että kiertää vähän samat vaatteet ympyrää. Eilen kun kävin jokaisen 50-56 koon vaatteen läpi, löysin muutaman bodyn, jota en ollut ennen edes nähnyt...
Kokoa 60-68 löytyy sitten yksi jättilaatikko ja pari pienempää laatikollista. Uusi prinsessa laatikosto, jonka sisältä löytyi kauheat kasat vaatteita saatiin nyt tuliaisiksi pohjoisista. Laatikkojen kätköistä löytyi monta ihanaa pikkumekkoa, joita on muutenkin tullut saatua, koska tyttövauva. Sain myös omat vanhat vaatteeni käyttöön, ja koska olen ollut kesävauva, sielläkin mekkoja oli muutamia. Talvella vaan on vähän huono käyttää mekkoja, mutta toivotaann, että olisi vähän enemmänkin juhlia tulossa, että saisi hyvän syyn pukea niitäkin päälle!
Kuvasin muutaman mekon ja tuo vasemmanpuoleisin on ihanan jouluinen. Samettimekko. Harmi vaan, että löydettiin jo kesällä ihana joulupuku, jonka ajattelin aattona pukea Emmalle. Ehkä voitaisiin viettää perheen pikkujoulut, niin sinne sen voisi laittaa päälle. Oikealla puolella oleva puku on minun vanha ja olen nähnyt kuvan, missä minulla on se päällä. Täytyykin ottaa kuva, kun puen sen Emmalle, että saa tehtyä kuvakollaasin. Niin äidit, kuin tyttäret. hih.
![]() |
| Kauankohan tonttulakki pysyy päässä? |
Kävin äsken katsomassa miten Vauva voi ja eihän se mitään nukkunut vaan viihdytti itseään imemällä käsiään. Onneksi vielä jaksaa olla hetken yksikseenkin.
-L
ps.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





















































