Emma oli tosi positiivinen ja villi tapaus. Meillä oli Emman kanssa sellainen motto kuin: "Mul on vaan yks vaihde ja se on täysillä." (Joka sai alkunsa kun poljettiin Emman kanssa kaupunkiin ja Emman pyörässä ei ollut vaihteita.)
Toi motto varmaan auttoi jatkamaan elämää surun keskellä, eihän Emma olisi halunnut, että kukaan jää kotiin yksin itkemään.
Emman kanssa oli aina hauskaa ja tulikin kokeiltua aika paljon rajoja hyvässä ja huonossa. Teini-iän sekoiluja muistellessa Emma kuului aina kuvioihin.
Emma nukkui pois niin nuorena, että ei koskaan saatu tietää mitä Emmasta olisi tullut isona. Emma halusi kovasti arkkitehdiksi, opiskeli logistiikkapuolella ja vaihtoi juuri mun kanssa samalle luokalle kauppikseen, vaikkei siellä sitten ehtinyt päivääkään olemaan. Emma sanoi aina, että: "Musta tulee isona joku hiton Salen kassa." Nii, täällä minä, hei.
Otin myöskin ensimmäisen tatuointini Emmasta. Emma on itse piirrellyt E-kirjaimen, jolla on siivet ja aura, ja minun mielestäni se oli juuri täydellinen. Tatuointi on kuitenkin piirretty Emman ideasta, ei kyllä valitettavasti Emman tekemä, mikä vasta olisikin ollut tehnyt siitä aivan täydellisen.
Töitten jälkeen kävin viemässä Emmalle kynttilän. Emman kuolinpäivä, synttärit ja joulu ovat niin lähellä toisiaan, ja kynttilä tulee vietyä kuukauden sisällä kolme kertaa, mutta muina aikoina liian harvoin tulee käytyä. Yritän käydä ripotellusti pitkin vuotta, mutta aina vaan miettii, että pitäisi käydä useamminkin.
Näihin tunnelmiin...
-L
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti