On jo aikakin saada tytölle nimi. Mitä lähemmäs ristiäisiä mennään, sitä vaikeampi on osata olla hiljaa nimestä. Tuntuu, että kohta möläytän sen.
Marraskuussa vietettiin veljen tytön ristiäisiä, joista kirjoitinkin jutun tänne. Olen käynyt lukemassa sitä ja katsellut valokuvia vanhoista juhlista ja yrittänyt miettiä, mitä tarjoaisi ja miten ne järjestetään.
Eihän siinä kauheasti ole järjestettävää; paikaksi saatiin porukoitten omakotitalo, kutsut väsättiin äitin kanssa kuukausi sitten.
Itse ristiäisissä pappi saapuu, kastaa, valokuvataan ja kahvit. Mitäs siinä sitten.
Leivontakin on jaettu oikein kolmeen sukupolveen, kun mummu ja äiti ovat luvanneet hoitaa osansa ja itsekkin meinasin suklaaneliöitä tehdä pari pellillistä.
Kakun valinta oli vaikea, koska on niiiin paljon hienoja kakkuja ja erillaisia koristeita. Päädyttiin kuitenkin tilaamaan kinuskikakku, mihin kirjoitetaan nimi. Isä auttoi tilaamisessa ja nimi kiikutettiin kirjekuoressa leipomoon, ettei kukaan vaan saa tietää. Toivottavasti kakkua noutaessa ei tule ongelmia. Eihän kukaan muu voi tarkistaa tuliko oikea kakku ja oikea nimi päälle!
Koska sukulaisia tulee ihan pohjoisesta saakka, saadaan majoittaa meillekkin tuoretta mummua ja pappaa viikonlopuksi. Eli kohta alkaa siivous stressi ja ruokien varastoiminen siksi aikaa.
Siinä kuvia Minean ristiäisistä marraskuussa. Tuntuu, että siitä on vuosia aikaa, vaikka ei ole edes vuotta vielä. Niin paljon on tapahtunut näitten juhlien jälkeen, mm. yksi raskaus ja vauva!
On taas vähän muututtu näistä juhlista. Täällä kuvia viime marraskuun postauksesta, joissa laitoin kuvia vanhemman veljen pojan ja silloin tuoreen veljen tytön ristiäisten välisistä muutoksista. Olipa hankalasti kirjoitettu. Saa taas ensi viikolla vähän ennen ja jälkeen kuvia.
Sitä odotellessa
-L
ps.
Oi, en tiennytkään et sulla on blogi! :) Täytyypi tutustua tähän paremmin. ^^
VastaaPoistaAi no kiva, toivottavasti on mieleistä luettavaa :)
Poista