Pohdintaa

Mielestäni on jotenkin jännää, miten tässä iässä ihmiset ovat niin eri vaiheissa. Nuorempana kaikki ikätoverit olivat ala-asteella, sitten yläasteella ja sen jälkeen ehkä jopa opiskeli jotain ammattia/lukiota. Nyt kun on tulossa se ikä vastaan, jossa ollaan ensimmäisen kerran lähempänä viittäkymppiä kun omaa syntymää, niin huomaa, että kaikilla on oma vaihe menossa elämässä.
Toiset opiskelee, toiset käy töissä.
Toiset ostavat omia taloja tai asuntoja, toiset asuvat vuokralla ja laina tuntuu kaukaiselta päätökseltä. Jotkus asuvat vielä kotona.
Toiset saavat kolmansia lapsia, osa odottaa ensimmäistä. Joillakin on vauva-arki nyt ja toiset eivät voisi kuvitellakkaan saavansa lapsia.
Kihlajaisuutiset täyttävät koko facebookin etusivun, kun toiset eivät löydä edes yhdenillan juttuja.
Kesällä joka viikonloppu tanssitaan jonkun häitä, kun joku miettii, miksei itse saa edes kihlasormusta.

Ja se on ihan okei!

Ei kukaan osaa kritisoida toisen elämänvaihetta! Eikä siis tarvitsekkaan, ei todellakaan.

Oma ystäväpiirini on saanut suurimmalta osan alkunsa yhdeksän vuotiaana, kun joku arpoi meidät samalle luokalle. Samat naamat vuodesta toiseen. Se on hienoa, miten on saanut seurata ystävien elämää. Miten kympin oppilaasta ala-asteella tuli juuri palkanlaskija, mitä hän oli haaveillut, kahlasi läpi lukiot ja ammattikorkeat ja sai haluamansa. Kohta päästään tanssimaan häitä ja edelleen saan kaason roolissa seistä siellä ja miettiä, kuinka katkera olin ala-asteella, kun hän varasti lempi ipana-koristeen minulta.
Jollain ystävällä on kaikki ovet avoinna ja hän miettii, mitä kannattaisi tehdä.
Ja ystävät, jotka ovat samassa tilanteessa, raskaana, synnyttämässä, juuri saaneet vauvan... On myös todella hienoa jakaa kokemansa toisen kanssa joka ymmärtää.
On myös hienoa tyhjentää pää ystävien kanssa jotka puhuvat paljon mielummin muusta kun vauvan kakan väristä. (Olen kuullut, että siitä puhutaan... Pitäisikö itsekkin?)
Pakko myös mainita ystävät, jotka opiskelevat. Jos vuosia,vuosia opiskelee, on heistä pakko tulla jotain hienoa! Lääkäreitä, opettajia...

Menipä tämä syvälliseksi. Vielä riittäisi ajatuksia sille, että miltä elämä näyttää 40vuotiaana? Ollaanko silloinkin eri vaiheissa vai ovatko kaikki jo siihen mennesä löytäneen suunnan elämälleen?

-L

ps.