Kaksi yötä jouluun on...

En ole taas viikkoon ehtinyt kirjoittaa. Ollut tosi paljon tekemistä taas. Keskiviikkona loppui kymmenen päivän työputki. Parin vapaapäivän jälkeen vietin kuitenkin viikonlopun töissä.

Maanantaina meille tuli 2-vuotta täyteen yhdessä! Minulle tämä on pisin suhde jo nyt, ja toivottavasti myös se viimeisin. :) Hyvin koulutetun poikaystävän tavoin, minua muistettiin muistaa ruusulla!

Tiistai-iltana oli eräs ystävä pelaamassa meillä guitar hero:ta. Tykkään tosi paljon siitä pelistä, tykkäisin varmaan vielä enemmän, jos osaisin soittaa. Easylla tasolla pääsen biisit yleensä loppuun saakka, muilla en viitsi edes yrittää. Jotenkin mun pikkurilli ei osu niihin näppäimiin. Muutenkin Pete on pelissä niin  hyvä, ettei mulla ole toivoakaan voittaa sitä, turha edes yrittää...

Torstaina oltiin kaveri pariskunnalla istumassa vähän iltaa. Tykkään paljon heidän sisustuksestaan joten kuvasin sitä vähän salaa ja käytän sitä nyt vähän hyväkseni täällä

Perjantaina lähdettiin Peten kanssa käymään Porin uudessa kauppakeskuksessa, Puuvillassa. Oli kyllä tosi kaunis paikka ja mulle ihan uusi vaateliikekin tuli katsastettua: New York. Löysin sieltä yhden paidankin, halvalla.

Illalla mentiin tyttöjen kanssa Rivieraan syömään ja vaihtamaan joululahjoja. Illan asukokonaisuutta:

mmmmm kännykän kameran vitkalaukaus.. Ei ehkä parasta laatua, mutta kai siitä jotai näkyy. Punainen toppi oli löytö Puuvillan vero modasta (12€), antoi mielestäni vähän joulun tuntua asuun ja löysä musta paita, ei pääse ihan oikeuksiinsa kuvassa, mutta tullaan todennäköisesti näkemään vielä uudestaankin, New York (9,90€)

Perjantai-iltana vielä leivoin pipareita ja torttuja. Piparit tulevat aattona joulupöytään ja tortut tein vaan siksi, että joulu-ja-kai-niitä-on-oltava-kun-sitten-ei-vuoteen.

Ei oikein toi piparien koristelu lähtenyt tänä vuonna. Ei oikeastaan kiinnostanut yhtään. Eli ei hätää lukijat, kaikki nuo epämääräiset joulukellot on jo tuhottu tekijän toimesta, joten kenenkään ei niistä tarvitse kärsiä. P-pipari oli vaan Petelle syystä: Olen-niin-hauska-haahaa. Heh.

Lauantai-iltana kävin juhlistamassa työkaverin vanhenemista, autolla kylläkin, koska sunnuntaina oli töitä ja ajattelin, että ilman viinaakin voi olla hauskaa. Sitä ei monikaan tuntunut ymmärtävän, koska vielä pois lähtiessäni minua yritettiin käännyttämään jättämään auto, mutta onneksi pidin pääni.

Ja nyt, maanantaina, viimeinkin, Peten vastustamisesta huolimatta, ja iskän pakotuksen johdosta, TADAA, meillä on joulukuusi! Vihii! Oon iloinen. JeeJeeJee. Oon myöskin erittäin helposti räjähtävä jos yksikään (kumpikaan) kissa kaataa sen. Varokaa.

Vaikka kuusi joutuukin olemaan yksin työhuoneessa, koska olohuoneessa ei ole sille tilaa, loistaa sieltäkin kivasti.

Nyt toivotan lukijoille Hyvää Joulua! Kirjoitan todennäköisesti vasta joulun jälkeen, mutta toivottavasti ennen uutta vuotta.

-L

Hyvää Joulua!